Pähkäilen tässä ison geen eli graduni kanssa. Miten ihmeessä on mahdollista tehdä gradua satunnaisin väliajoin, siis iltaisin klo 21 jälkeen tai joka toinen viikko aamupäivisin sillä ehdolla, että kuopus on suostunut päiväunille (ei suostunut tänään!) ja mies on lähtenyt ulos esikoisen kanssa? Näinä päivinä kello tulee 12 kuin varkain ja olen juuri päässyt alkuun, kun ovesta ryntää nälkäinen lapsi ja kaipaa lounasta. Miten ihmeessä pystyn keskittymään analyysiin, kun tehokasta aikaa on ½-1½ tuntia? Kysyn vaan!

Iso-Z on sitä mieltä, että minun pitäisi vaan joka välissä paneutua graduuni. Selitykset analyysiin paneutumisen vaikeudesta tai illalla kymmenen jälkeen väkisin kiinni painuvista silmäluomista kaikuvat kuuroille korville. Okei, myönnettävä on, että itsekurin puute, laiskuus ja saamattomuus ovat heikko kohtani. Silti lähes jokainen kahden alle kolmevuotiaan äiti allekirjoittaa varmasti mielipiteeni siitä, että illalla yhdeksän jälkeen, kun ensin on maanitellut uhmikon sänkyyn ja sen jälkeen tissitainnuttanut kuopuksen, kerännyt lelut ja korjannut tiskit ja pyykit, ei päässä välttämättä ole enää kovin paljon ammennettavaa sosiologiseen analyysiin.

Mitäs valitat, olisit miettinyt tätä ennen kuin teit lapset! kaikuu korvissani. Mutta toisaalta yhtä oikeassa on hän, joka sanoo kunhan valmistut, sulla on jo lapset tehtynä, ja saat helposti työpaikan! Niinpä niin, puolensa kullakin. IKINÄ en kuitenkaan ole lastensaantia katunut. En, vaikka graduni onkin ollut tekeillä syksystä 2004 lähtien ja aineisto on kerätty toista kurssia varten talvella 2003.

Mutta ihan oikeassa on mieheni siinä, että pian minunkin pitäisi päästä tienaamaan, jotta pääsisimme toteuttamaan päämääriämme ja haaveitamme. Turkkilaiseen ajattelutapaan kuuluu omista vanhemmista huolehtiminen ja iso-Z on huolissaan vanhempiensa ikivanhasta, huonokuntoisesta talosta, jonka tilalle meillä on haaveena rakennuttaa isompi ja parempi talo. Mutta koska pankissa on ihan mukavankokoinen asuntolaina jo nyt, pitäisi minunkin olla töissä, jotta pääsisimme tähän projektiin käsiksi. Ja onhan niitä muitakin haaveita, pientalo ja sen sellaista poroporvarillista... Kaikki on siis riippuvaista gradustani ja valmistumisestani. Ja tietysti työnsaannista, mutta se onkin sitten ihan toinen juttu. Paineita, paineita...