Olen onnellinen! Olin aika masentunut ja väsynyt vielä jonkin aikaa sitten. Nyt taas tuntuu, että elämä on sittenkin ihan kivaa! Jotenkin tuntuu, että kaikki palaset alkavat vähitellen loksahtaa paikoilleen. Tässä joitakin ilon ja onnen aiheita:<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

• Iso-Z:n työpaikka vakinaistettiin eli nyt tulevaisuus on edes hitusen turvatumpi.

• Tein päätöksen jatkaa gradua vasta sitten, kun olen saanut muut opintoni tehtyä. Helpottava päätös tähän elämäntilanteeseen, kun tuntuu, etten millään saa otetta opinnoistani. Nyt on ollut ihanaa lukea tenttikirjoja ilman sen suurempia paineita!

• Turkin loma häämöttää 11 päivän päässä! Edessä kuukausi lomaa, lämpöä, hyvää ruokaa, sukulaisia, yhdessäoloa...

• Niin kuin aiemminkin olen maininnut, iso-E sai päivähoitopaikan ja on itse ihan innoissaan siitä. Tänäänkin poika selitti tohkeissaan menevänsä "keltaiseen tarhaan".

• R:n seuran ja avun ansiosta olen saavuttanut jonkinlaisen sisäisen tasapainon, joka ilmenee yleisenä tyytyväisyytenä ja jaksamisena niin lasten kuin miehenkin huomioimisen suhteen.

Ajattelin nyt vaan hehkuttaa, kun liian usein valitan ja marisen, kun mikään ei ole hyvin. Kerrankin toisin päin! Eilen jopa julistin tämän onnellisuuden ihmeen iso-Z:lle halitellessani häntä ennen töihinlähtöä. Mies katsoi minua vähän ihmeissään "mistäs nyt tuulee" –tyyliin, mutta vaikutti tyytyväiseltä tunnustuksestani. Harvemmin nimittäin sanon olevani onnellinen. Pitäisi sanoa useammin.