Meidän pieni suuri esikoisemme täytti tänään kolme vuotta! Meinasin ihan tasapuolisuuden nimessä laittaa tänne esikoisen synnytyskertomuksen, mutta säästän lukijani tällä kertaa siltä. Ei mitään kannata mielestäni tehdä vain tasapuolisuuden vuoksi. Sitä paitsi, koska kyseessä oli esikoinen, oli synnytyskertomuskin paljon pidempi kuin kuopuksen, niin synnytyksen pidemmän keston kuin tapahtuman ensikertaisuuden takia.

Synnytyskertomuksen sijaan haluan ylistää ihanaa 3-vuotiasta poikaani julkisesti. Iso-E on upea, sympaattinen poika, jonka vilpittömyys ja empaattisuus sulattaa sydämen. Olen huomannut, että iso-E joskus testaa pikkuveljensä reaktioita ja jos kukaan aikuisista ei ojenna poikaa, eikä pyydä tätä käyttäytymään rauhallisemmin tai pyytämään anteeksi käytöstään, poika menee itse pyytämään pikkuveljeltään anteeksi pussaamalla ja halimalla. Joskus saatan ilmestyä lastenhuoneeseen, kun iso-E pussaa veljensä päätä ja pian iso-E tunnustaa, että on heittänyt veljeään lelulla päähän. Iso-E on myös sosiaalinen poika, joka ottaa kontaktia niin aikuisiin kuin lapsiinkin ihailtavan rohkeasti. Voi sitä riemua, kun iso-E pääsee ulos leikkimään naapurin lasten kanssa! Varsinkin isompien lasten touhuja poika seurailee tarkkana ja on suloisuudellaan hurmannut jopa pihapiirin 12-vuotiaan tytön. Naapurin 5-vuotias tyttö kyselikin kateellisena miksi iso-E menee pihalla aina isompien lasten luokse leikkimään. Mielestäni on upeaa, että poika rikkoo lasten kirjoittamattomia sääntöjä siitä kuka saa leikkiä kenenkin kanssa. Toisaalta tämä varmaankin kehittyy iän ja päivähoitokokemuksen myötä. Tällä hetkellä on kuitenkin kutkuttavaa seurata iso-E:n vilpitöntä sosiaalisuutta, joka ei vielä tunne kovinkaan paljon rajoja.

Pieni suuri esikoisemme aloittaa päivähoidon lokakuussa kolme kertaa viikossa! Haikeaa! Yritän olla ajattelematta, ettei poikaani kuunnella välttämättä joka hetki (Heh, tämä voi olla mahdollista myös kotihoidossa...!), ettei hän aina saa itseään ymmärretyksi, että hän joutuu kokemaan pettymyksiä ja turhautumia. Ennen kaikkea mietityttää, ettemme me vanhemmat ole läsnä joka hetki, poikamme tukena ja turvana. Olen kuitenkin optimistinen ja uskon, että iso-E on reipas, nauttii toisten lasten kanssa leikkimisestä ja osaa ilmaista itseään ja tunteitaan tarpeeksi. Eiköhän pienokaisemme pärjää!