Opiskellessani osui silmään tärkeä huomio siitä, että moraalisia dilemmoja käsiteltäessä vedotaan usein lukuihin. Tällaisen huomion on tehnyt Andrew Ross kirjassaan Real Love. In Pursuit of Cultural Justice. Toisin sanoen luvut ovat neutraaliudessaan ja objektiivisuudessaan (tai ainakin vaikuttaessaan sellaisilta) helppoja mittareita, kun vedotaan jonkin teon etiikkaan. Niinpä niin, olen itsekin huomaamattani tyynnytellyt huonoa omaatuntoani sillä, että iso-E on päivähoidossa vain noin 24 tuntia viikossa. Silti korvissani kaikuu tämän aamuinen itku "Jää tänne mun kanssa, tuu mun viereen istumaan, älä mene pois!"

Huoh! Nyt takaisin opiskelemaan, sitä vartenhan pikkuiseni päivähoitoon vein...