Monikulttuurinen parisuhteessa ja perhe-elämässä kumpikin osapuoli joutuu joustamaan ja venymään aika lailla. Joskus tilanteita haluamattaankin vertaa siihen, minkälaista olisi, jos puoliso olisikin suomalainen. Tässä muutamia esimerkkejä:

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

- Ei tarvitsisi soitella autokorjaamoihin ja kysellä sytytystulppien hintaa tai laskeskella tuloja isyysrahahakemusta varten.

- Ei tarvitsisi selitää kuka on Riitta Väisänen tai Paavo Nurmi, eikä selitellä outoja juhannuksenviettotapoja.

- Outo sukunimi tai lasten eksoottiset etunimet eivät aiheuttaisi ihmettelyä ulkopuolisissa.

- Puolison uskonnollinen tai kulttuurinen tausta ei olisi yleinen keskustelunaihe puolituttujen kanssa.

- Ei tarvitsisi perustella jokaista lastenkasvatukseen liittyvää tapaa tai periaatetta kuten vauvan parvekkeella nukuttamista tai rutiinien korostamista.

- Ei tuntisi olevansa vastuussa kaikkien turkkilaisten maineesta. Tämä siis ilmenee niin, että jos turkkilainen käyttäytyy epäasiallisesti, suomalainen puoliso toivoo, että hän käyttäytyisi mahdollisimman hyvin ja ystävällisesti, etteivät kaikki heti saa vääristynyttä kuvaa turkkilaisista.

- Olisi enemmän sukulaisia lähellä. à Lisää potentiaalisia lapsenvahteja!

 

Joskus on kuitenkin ihan tervettä miettiä tilannetta myös turkkilaisen puoliskon kannalta. Hänkin on joutunut luopumaan monista samoista asioista, ja vielä sen lisäksi hän on jättänyt taakseen koko kotimaansa ja sosiaalisen verkostonsa! Suomalaiseen yltiöyksilöllisyyteen ja tehokkuus-rutiini-aikataulu-kahdeksasta neljään –yhteiskuntaan on perhekeskeisestä, kiirettömästä ja ihmislähtöisemmästä yhteiskunnasta tulevan usein vaikea tottua. Kaiken lisäksi hänellä on vastassaan femisnismiin taipuvainen jääräpäinen pirttihirmu, joka nalkuttaa helposti, jos teen kuskaaminen miehen jalkojen juureen alkaa ottaa päähän (jos ylipäätään mies edes saa tällaista kohtelua) ja vaatii tasa-arvoa kotitöissä tyyliin "minä tiskasin tänään, huomenna on sinun vuorosi". Myös lapsen kakkavaipan vaihtaminen, synnytykseen osallistuminen tai oman paidan silittäminen (sen jälkeen kun puoliso on ensin silittänyt omansa) kuuluvat miehen toimenkuvaan. Tällainen ajattelutapa on ihan suoraan sanottuna monelle turkkilaiselle miehelle täysin vieras ja outo, suorastaan opittuja roolimalleja loukkaava.

 

Jokainen siis joutuu joustamaan tahollaan. Ihannetapauksessa tietysti kumpikin joustaa yhtä paljon. Käytäntö ei tunnetusti kuitenkaan ole sama asia kuin ihanne...