Sain viikko sitten ystävältäni teksiviestin, jossa luki suurinpiirtein näin: "Älkää suunnitelko mitään ensi lauantaiksi 11.11. klo 14 jälkeen". Hän kertoi myöhemmin tulevan lisäohjeita. Jäin jännittyneenä odottelemaan.

Torstaina, syntymäpäivänäni, sain kortin, jossa luki: "Parahin handan! Suurenmoiset onnittelut syntymäpäivänäsi 9.11.2006! Kaikkeen on syytä varautua, joten kampaathan hiuksesi ja pukeudut siististi lauantaina 11.11.2006 kella puoli kolmeen mennessä. Muita valmisteluja ei osaltasi tarvita." En meinannut pysyä housuissani lauantaihin asti.

Tänään sitten, kun olin juuri saapunut kotiin tiedekuntatentistä (Huh, rutistusta klo 9-13, ja ihan hyvin taisi mennä!), ystäväperheemme saapui kahden lapsensa kanssa meille, korkkasimme kuohuviinin ja pian toinen ystävämme saapui kuljettajaksemme hakemaan minua ja iso-Z:tä. Hän kuljetti meidät keskustaan turkkilaiseen ravintolaan, jossa meitä odotti pöytävaraus ja upeat ruoat ja viini. Saimme nauttia kaikessa rauhassa ihanasta ruoasta ja toisistamme piiiiitkästä aikaa. (Tarkalleen ottaen olimme viimeeksi olleet kahdestaan ulkona Turkissa, jossa kävimme kuuntelemassa elävää musiikkia. Tätä ennen puolestaan olimme v. 2004 em. ystäväperheen häissä... Edistystä siis, puolen vuoden sisällä olemme päässeet ulos jopa kaksi kertaa!!!)

Kotiin tullessamme meitä oli vastassa tyytyväiset, leikitetyt ja syötetyt tenavat! Kiitos ihanat ystävämme, olette korvaamattomia!!!