Pojat söivät äsken lounasta. Samalla ihailin heidän kauniita silmiään (toisella erikoisen vihertävät ja toisella ruskeat).

- Te ootte kyllä äitin söpösilmiä!

- Eeii! Me ollaan äitin kulleja! iso-E vastasi tietäväisenä.

- Siis mitä!? Tarkotat varmaan kultia? kysyin huvittuneena.

- Ei, ei, me ollaan sun kulleja! iso-E julisti.

- Kulleja, kulleja! pikku-E yhtyi isoveljensä sanoihin.

Mitä tähän enää voi sanoa..?