Opiskelu on aivan fantastisen ihanaa ja poikani ovat sopeutuneet suhteellisen hyvin päivähoitoon! Tämän lisäksi haluan ylistää ihanaa yliopistoani!

Sain tiedekunnalta lainakannettavan kuudeksi kuukaudeksi gradun tekemistä varten. Ihan noin vain, ilman sen kummempia ponnisteluja. Siihen tarvittiin vain pari sähköpostiviestiä. Joskus ihan ihmetyttää, että asiat voivat järjestyä niin helposti. Nyt ei tarvitse miettiä missä ja milloin voin tehdä graduani, se kulkee aina mukana.

Kaiken huipuksi Helsingin yliopiston atk-neuvonta saa kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Menin tänään kysymään mistä kannettava on haettavissa. Nuori, kohtelias neuvoja kääntyi heti koneensa puoleen ja näpytteli sinne jotain. (Hänen sormensa suorastaan lensivät näppäimistöllä!) Aloin jo epäillä, etsiikö hän hakusanalla, kunnes hän kertoi kysyvänsä kolleegalta. Siis pojankloppi chattasi jollekin jossain muualla olevalle kolleegalleen kysymykseni ja sain vastauksen heti! Eläköön nykyteknologia! Ja minä kun olen luullut että pikaviestintä on vain ajanhaaskausta ja epämuodollista läppää, mutta tänään sain kokea siitä olevan todellista hyötyä. Tuli oikein hyvä mieli! Samalla tunsin itseni vanhaksi ja junasta jääneeksi. Kyllä nykynuoriso osaa! (No ei se poikanen mikään teini sentään ollut, ehkä muutaman vuoden minua nuorempi. Mutta silti!)