Blogaaminen on jäänyt vähän vähemmälle, kun yritän keskittyä opintoihin. Tämä siis tarkoittaa sitä, että käytän kaiken vapaa-ajan tenttiin lukuun (tai ainakin käytännössä näin pitäisi olla). Hei ihan oikeesti, joku (ainakin iso-Z) kuvittelee, että opiskelu on tehokasta puolen tunnin paloissa ja että klo 21 jälkeen on paras aika opiskella. Varsinkin kun nykyään yöuneni kestävät n. klo 23-6, kiitos talviajan, joka on sekoittanut poikien rytmin. Ja se, joka kuvittelee, että saan nukkua 7 tuntia putkeen, saa papukaijamerkin! Ehei, yöhöni kuuluvat pikku-E:n hakeminen viereen puolen yön jälkeen, imetystä kummaltakin puolelta, havahtumista siihen luuloon, että pikku-E on tippunut sängystä, ja parhaimmassa tapauksessa siirtyminen jalkopäähän nukkumaan, jotta pikku-E ja iso-Z saisivat nukkua rauhassa. On se niin kummaa, mihin kaikkeen sitä tottuu...

Jonkinlaista syysmasennusta on ilmassa. Arki tuntuu usein ihan liian ylivoimaiselta.

Tänään kyllä ajattelin, että olen ihan superäiti, kun rahtasin etanavauhtia rattaita kaksinkerroin lasten tuulen- ja sateensuojaksi asettautuneena, litimärkänä kotiin saamatta hepulia ja säilytin malttini, vaikka pikku-E huusi suoraa huutoa koko matkan ja iso-E itki, että jäätävä tihkusade sattuu ja kutittaa kasvoihin. Alle kilometrin matkaan meni puoli tuntia! Illalla meillä oli mukavaa ja jopa askartelimme. Loppusaldona hieno vessapaperirullista koottu mato ja värityksen tohinoissa tussilla sotketut pikku-E:n kasvot.

Nyt taidan mennä sohvalle lojumaan. Opiskelin aamupäivällä sentään 3 tuntia!

Kynttilät palamaan, ne tuovat vähän valoa tähän pimeyteen!

Ja alle vielä piristykseksi eilen aamulla otettu kuva meidän keittiön ikkunasta. Se oli kyllä huikaiseva aamunkajastus!