Pieni tummatukkainen poikamme syntyi sunnuntaina 24.7.2005 klo 19.52 raskausviikolla 41+0. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Nukun yön tosi sikeästi käymättä edes vessassa. Aamulla esikoinen herättää klo 6.30 ja tulee meidän viereen jatkamaan unia. Pian sen jälkeen tunnen ensimmäisen vaimean supistuksen ja pidän sormia ja varpaita ristissä, että niitä tulisi lisää. Jotenkin nämä ovat kunnon synnytyssupistuksia verrattuna edellisten päivien supistuksiin, joten olen toiveikas. Kahdeksan maissa supistuksia alkaa tulla vähintään 5 minuutin välein. Kovinkaan kipeitä ne eivät ole, mutta selvästi voimistuvat ajan myötä. Äitini tulee hakemaan esikoisen ja iso-Z:n siskon tytön puolen päivän aikaan. Tällöin supistukset irvistyttävät ja laittavat liikkumaan. Silti olen huolissani supistusten välin pitenemisestä ja hienoisesta hiipumisesta. Lähdemme iso-Z:n kanssa kävelylle kahden aikaan. Kävely auttaa ja kotiin tullessamme supistukset tiheentyvät ja voimistuvat. Syömme lounasta ja soitan Haikaranpesään ilmoittaakseni tulostamme. Kätilö sanoo, ettei kannata pitää kovaa kiirettä, jotta ehtivät saada tilaa meille.

Olemme Haikaranpesässä klo 15.30. Yllätyksekseni olen jo 4 cm auki. En olisi uskonut, että supistukset ovat tehneet niin hyvin työtä, koska ne ovat olleet tosi siedettäviä. Kätilö vaikuttaa ihan mukavalta. Kyselen ammeesta ja hänen mielestään sitä ei kannata täyttää vielä. Juttelemme niitä näitä ja otetaan sydän- ja supistuskäyrää, jotka näyttävät hyviltä. Supistuksia tulee 2-3 minuutin välein. Pyydän kaurapussin ja lämmittelemme sitä kilpaa iso-Z:n kanssa. Pussi auttaa hyvin selässä tuntuviin supistuksiin. Päivällinen maistuu viiden aikaan ja supistukset voimistuvat koko ajan. Kätilö neuvoo iso-Z:lle ammeen täyttämisen ja tuntuu, että siinä menee ikuisuus. Kuudelta pääsen ammeeseen. Vesi tuntuu taivaalliselta! Yllätyksekseni muutaman supistuksen jälkeen teho kuitenkin lakkaa ja kysäisen kätilöltä kannattaisiko tulla pois. Hän neuvoo odottamaan vielä vähän aikaa ja sanoo, että rentoutumisen saavuttaminen saattaa viedä vähän aikaa. Näin tosiaan käykin ja olo on hyvä, vaikka supistukset tuntuvatkin kunnolla. Olen ammeessa noin tunnin. Sitten tuntuu, että tarvitsisin epiduraalia. Sisätutkimuksessa olen 6-7 cm auki ja kätilö puhkaisee samalla kalvot. Hän sanoo, että kannattaa ottaa spinaalipuudutus, koska epiduraali ei ehdi. Hän myös epäilee ehtiikö spinaalikaan. Olen vähän kauhuissani. En ollut ajatellut puudutuksetonta synnytystä... Menen vessaan, jossa supistukset lisääntyvät niin voimakkaasti, etten meinaa päästä pöntöltä pois. Pääsen hädin tuskin takaisin sänkyyn ja hyökkään ilokaasun kimppuun! Voivottelen ja nyyhkytän. Iso-Z näyttää huolestuneelta.

Puoli kahdeksalta tuntuu, että voisin ponnistaa ja kätilö toteaa kohdunsuun olevan täydet 10 cm auki. Hän peruuttaa spinaalin. Hengittelen ilokaasua kuin viimeistä päivää ja mietin miten kestän synnytyksen ilman puudutusta. Kerron että haluaisin ponnistaa jakkaralla. Samalla kuitenkin kyselen pystynkö siirtymään siihen kun tuskat ovat niin valtavat. Kätilö sanoo kannustavasti, että ihan varmasti pystyn. Iso-Z auttaa minut ylös sängystä jakkaralle ja istuu taakseni korkeammalle tuolille. Olen huolissani iso-Z:n asennosta ja haluan, että hän olisi mahdollisimman rentona. :) Ponnistusvaihe alkaa klo 19.40. Ponnistan kaksi kertaa ja kätilö vakuuttelee, että hyvältä näyttää, mutta itsestäni ponnistukset ovat liian tehottomia. Ilokaasumaski on kädessäni enää henkisenä tukena, enkä hengittele siihen. Katson kelloa 19.42 ja mietin päättäväisenä, että vauvan pitää syntyä kahdeksaan mennessä. Odottelemme supistuksia ja tunnelma on lähes rento. Poinnistukset tulevat kuin luonnostaan ja kiristävä kipu on tuttua esikoisen synnytyksestä. Voivottelen ja murisen kivusta ja mietin samalla, miten kauhealta mahdan kuulostaa iso-Z:n korvissa. :) Kahdella ponnistuksella saan vauvan pään ulos. Avaan silmäni ja ponnistan ulos loputkin vartalosta klo 19.52. Kipu loppuu kuin seinään. Siinä hän on, niin täydellinen mustatukkainen poikamme. Nyyhkyttää lohduttomana olkaani vasten ja katselee viisain silmin isäänsä. Toinen poikamme on tullut maailmaan!

Pojan mitat: 3280 g ja 49 cm, pää 36 cm.