Ennen lapsia tietyt asiat olivat normaaliin vapaa-ajan viettoon kuuluvia selviöitä, nyt ne ovat luksusta. Nyt vain haaveilen pääseväni iso-Z:n kanssa leffaan tai iltakävelylle. Lapset ovat olemassa 24/7, ja se tuntuu ja näkyy. Olen siis lähes luopunut toivosta viettää aikaa kaksin aviomieheni kanssa. Koska pikku-E on yhä kiinni tisseissäni (yölläkin!) niin tiiviisti, että tunkee keskellä metroasemaa käden sisään kaula-aukostani, kodin ulkopuolinen ajanvietto ilman lapsia on aika epätodennäköistä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tyydyn siis mielummin pienempiin iloihin. Näissä iloissa olennaisinta on se, että niistä saa nauttia kenenkään keskeyttämättä. Iso-E:n synnyttyä iso-Z ihmetteli miksi vietin niin pitkiä aikoja suihkussa. Tajusin hänen sitä kysyessään, että suihku oli niitä harvoja paikkoja, jonne pääsin ilman vauvaa! Nyttemmin pääsen enää harvoin yksin suihkuun ja olen onnekas, jos mukanani on vain yksi lapsi. Eilen kävin pitkästä aikaa yksin saunassa (Kiitos äiti!). Silti kuuntelin korva tarkkana lasten ääniä saunan hiljaisuudessa ja pelkäsin niiden yltyvän niin koviksi, että joutuisin keskeyttämään harvinaisen rentoutumishetkeni. Ihme kyllä, sain saunoa rauhassa.

Olen oppinut kotiäitiyteni aikana arvostamaan uudella tavalla pieniäkin keskeytymättömiä hetkiä. Suurta luksusta on, jos saan aamupalani syötyä ilman keskeytyksiä. Jopa aviolliset puuhat ilman keskeytyksiä ovat  suhteellisen harvinaisia. Arjen iloihin kuuluu myös torstain Lostin ja samaan aikaan videoidun Teho-osaston katsominen putkeen häiriöttä.

Parhaimpia hetkiä ovat kuitenkin perheen yhteiset touhut. Kun pojat leikkivät yhdessä nätisti kummankaan satuttamatta itseään tai riitelemättä leluista. Tai kun pikku-E katsoo isoveljeään täynnä suurta ihailua, ja kun iso-E kertoilee leluistaan pikkuveljelleen. Tai kun pojat ilveilevät keskenään ja nauravat katketakseen. Perheonni on kuitenkin täydellisimmillään kun herään siihen, että iso-E kömpii unenpöppörössä väliimme, halii ja pusii, herättää pikku-E:n naurullaan, jolloin pikku-E innoisaan kömpii ylös, huomaa vieressään nukkuva isänsä ja vienolla äänellä herättää tämän sanomalla "baba". Tämä on kotiäidin luksushetkistä parhaimpia!