R lähti viikonlopuksi risteilylle. Iso-E oli koko illan ihan allapäin. Raukka oli käsittänyt ihan väärin ja kuvitteli, että R lähti laivalla Turkkiin. Ovat menneet vähän asiat sekaisin, kun olemme puhuneet paljon muutaman viikon kuluttua alkavasta Turkin lomasta ja siitä, että lähdemme koko perhe ja R yhdessä lentokoneella Turkkiin. Yritimme selittää, ettei R ole kauaa poissa, vaan tulee jo ylihuomenna, kun on nukuttu kaksi yötä. Itku ei meinannut hellittää. "Missä on mun R?" poika kyseli yhtenään ja pillahti itkuun heti, kun näki R:n valokuvan. Voi poloista! Iso-E rauhoittui vasta kun kuuli valkoisen valheen, että R onkin kavereidensa kanssa Itäkeskuksessa. Se oli selvästi helpompi sulattaa kuin risteily. R on siis saanut selvän paikan iso-E:n sydämessä. Eipä ihmekään, kun tyttö jaksaa touhuta ihanasti iso-E:n kanssa, piirrellä, lukea ja hassutella. Ja ennen kaikkea, olla läsnä arjessa.

Mitenköhän Suomeen paluu onnistuu ilman R:ää? R itsekin tänään mietti, miten osaa olla pojista erossa ensi vuoden, kun on taas niin kiintynyt ja tottunut heihin. Luopumisen ja eron tuska alkaa jo nyt kalvaa meitä kaikkia... Nyyh!