Lopetin kotiäitiyden virallisesti viime viikon maanantaina. Mitäköhän se tarkoittaa käytännössä? Nyt olen opiskelija ja freelance-kääntäjä, jolla ei ole mitään säännöllistä tuloa. Opintotuki on kulutettu loppuun jo kauan aikaa sitten, koska olen ollut yliopisto-opiskelija jo 10 vuotta! Kääntäjän hommia tulee, jos tulee. Tällä hetkellä kuitenkin toivon, ettei niitä tulisi, koska gradu olisi ihan pakko saada jätetyksi toukokuun puoleenväliin mennessä. Muuten en voi valmistua, johtuen viheliäisestä tutkinnonuudistuksesta...

Lapset aloittivat päivähoidon. Iso-e sopeutui hyvin kolmen kuukauden loman jälkeen. Pikku-e:n hoitoura (Kauhea sana, onko 2-vuotiaillakin nykyään ura!) on vasta aluillaan ja se näkyy ja kuuluu. Voi raukkaa!

Arkirutiineja haeskellaan ja roolit ovat vielä vähän hukassa. Kuka tekee ruoan? Kuka viihdyttää lapsia? Missä välissä ehtii hoitaa kotia? Parisuhde on lähes tuntematon käsite. Nyt vain yritetään kahlata eteenpäin. (Tai "kieriä", kuten anoppini sanoisi. En voi olla nauramatta tälle kielikuvalle, kun sieluni silmin näen anopin kierimässä eteenpäin arkista tietä...) Mitä ihmettä tapahtuu sitten, kun joskus pääsen oikeaan työhön, eikä perheelle ole aikaa tämänkään vertaa? No, nythän sitä on pikkuhiljaa hyvä harjoitella. Nyt, kun vielä on vähän aikaa.

Arvatenkin blogin päivittäminen harventuu taas. En jaksa ottaa stressiä tästäkin. Kieriskelen nyt joten kuten eteenpäin, enkä lupaa mitään.